Elinympäristölautakunnan lupajaosto, kokous 3.9.2025

Kuvaus

Raakusta

Raakku eli jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) on pitkäikäinen, virtaavien vesien pohjalla elävä selkärangaton nilviäislaji. Raakut voivat elää jopa 280- vuotiaiksi. Raakut ovat jokiekosysteemien huippuindikaattorilajeja, koska niiden herkän elinkierron vuoksi ne voivat lisääntyä käytännössä vain luonnontilaisissa tai lähes luonnontilaisissa joissa, missä on riittävän tiheä taimen- tai lohikanta. Raakut ilmentävät hyvää vedenlaatua sekä joen luonnontilaisuutta. Raakut toimivat myös avainlajeina, jolloin niiden häviäminen hävittää myös monia muita lajeja. Raakut ylläpitävät joen vedenlaatua suodattamalla ja puhdistamalla vettä, tarjoavat ravintoa pohjaeläimille ja sitä kautta myös lohelle ja taimenelle sekä pitävät joen pohjasoran hapekkaana.

Raakun elinkierron kriittisimmät vaiheet ovat toukkien kiinnittyminen taimenen tai lohen kiduksiin sekä pienten simpukoiden kaivautuminen joen pohjasoraan kasvamaan noin 1–8 vuodeksi. Vain harvat toukat päätyvät kalojen kiduksiin kehittymään, lisäksi mikäli kala on jo aiemmin kantanut raakun toukkia, ei samaa kalaa voida enää käyttää kiinnittymiseen. Lohi- ja taimenkantojen ylläpitäminen on tärkeä osa myös raakkukannan ylläpitämisessä. Pienten simpukoiden selviäminen pohjasorassa on riippuvainen siitä, että pohjasora on puhdasta kiintoaineesta, jolloin se on hapekasta. Mikäli pohjalle kertyy humusta tai kiintoainesta, pienet simpukat tukehtuvat ennen soran pinnalle nousemista.

Raakku on luonnonsuojelulain (9/2023) 75 §:n mukaisesti uhanalainen ja kuuluu 77 §:n tarkoittamiin erityisesti suojeltaviin lajeihin, jonka säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty. Raakku kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen II ja V lajeihin, joiden suojelemiseksi tulee perustaa erityisten suojelutoimien alueita. Raakku on rauhoitettu vuonna 1955, mutta raakkupopulaatiot ovat taantuneet edelleen. Raakun tai sen tyhjien kuorien kerääminen on luonnonsuojelulailla kielletty ilman poikkeuslupaa.

Vesistöistä

Pirkanmaalla sijaitsee kolme jokea, joissa on havaittu raakkua – Ruonanjoki, Pinsiö-Matalusjoki sekä Turkimusoja. Kaikki joet ovat Hämeenkyrön vaikutusalueella. Turkimusojan alajuoksulta raakku on lähestulkoon kokonaan hävinnyt. Yläjuoksulla populaatio on osin-elinvoimainen, mutta lisääntymiseen soveltuvan hapekkaan pohjan pinta-ala on liian pieni ylläpitämään populaatiota pitkällä aikavälillä. Turkimusojan raakkupopulaation arvellaan olevan noin 2000 yksilöä.

Turkimusojasta on lisäksi sähkökalastamalla löydetty luonnonvarainen oma taimenpopulaatio, jonka on todettu DNA-testeissä olevan geneettisesti eriytynyttä. Taimenen kulkemisen mahdollisuus Turkimusojassa on kuitenkin heikkoa mm. vähävetisyyden, pohjapadon aiheuttaman vaellusesteen sekä Vaiviantien siltarummun vuoksi. Nykyisen taimenen populaation tukeminen on äärimmäisen tärkeää, jotta raakun populaatioita saadaan ylläpidettyä. Turkimusojan taimenista on löydetty runsaasti raakun toukkia eli raakut kykenevät käyttämään taimenia väli-isäntänä lisääntymisessään. Turkimusojalla tehdyistä sähkökalastuksista on saatu aiempina vuosina hälyttäviä merkkejä taimenen osalta. Mm. nahkiaisia, ahvenia, särkiä ja mateita on noussut Turkimusojasta.

Järvenkylänjärvi sijaitsee Hämeenkyrön kuntakeskuksen pohjoispuolella. Järvenkylänjärvi kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueeseen, Ikaalisten reitin alueeseen, Mahnalanselän alueeseen sekä Turkimusojan valuma-alueeseen. Järvestä laskee Turkimusoja, joka kulkee kunnan keskustan läpi ja yhdistyy Pappilanjokeen noin 5 km päässä järvestä. Turkimusojan suulle Järvenkylänjärven päähän on rakennettu vuonna 1984 kiinteä betonipato, joka ei silloin vaatinut lupaa. Vuona 1999 on Järvenkylän kalastuskylä suunnitellut laittavansa patoon lankkuja vedenkorkeuden säätelyä varten. Lupa tähän on saatu tietyin ehdoin (mm. keskialivirtaama oltava vähintään 15 l/s ja alivirtaama vähintään 5 l/s, tulvan alkaessa lankku on poistettava ja tulvan loppuessa sen voi taas laittaa takaisin).

Järvenkylänjärven luusuanpadon kunnostaminen osana LIFE Revives hanketta

Hämeenkyrön kunnalle on myönnetty vuonna 2024 ELY-keskuksen päätöksellä (PIRELY/5519/2024) LIFE Revives hankerahaa yhteensä 20 000 €. Hankkeen rahoitus on. LIFE Revives -hankkeessa (LIFE20 NAT/FI/000611) vahvistetaan raakkujen kantoja ja kunnostetaan niiden elinympäristöjä Suomessa, Ruotsissa ja Virossa vuosina 2021–2027. Hankkeen rahoitus tulee Euroopan komission LIFE-ohjelmasta.

Vuonna 1984 rakennettiin kiinteä betonipato, jolle ei tällöin haettu lupaa, koska arvioitiin ettei pato aiheuta sellaisia muutoksia järven vedenkorkeuksiin, että lupaa olisi tarvinnut hakea. Vuonna 1999 Järvenkylän kalastuskunta suunnitteli laittavansa patoon lankkuja, joilla säädettäisiin järven veden korkeutta. Tällöin asetettiin ehtoja ja rajoituksia padolle, joita oli mm. keskialivirtaama vähintään 15 l/s, alivirtaama vähintään 5 l/s, tulvan alkaessa lankku on poistettava ja tulvan jälkeen lankun voi laittaa takaisin, mikäli vuosi on poikkeuksellisen kuiva ja vedenpinta jää lankun yläreunan alapuolelle, lankun alareunaa raotetaan hyvissä ajoin 0,5-1,5 cm sekä Järvenkylän kalastuskunta on vesioikeudellisessa vastuussa vedenpinnan noston aiheuttamista vaikutuksista.

Järvenkylän osakaskunta haluaa luopua luusuanpadosta, koska nykyisen padon käyttö vaatii osakaskunnalta resursseja. Patoon tulee lisätä tai siitä tulee poistaa lankkuja vesitilanteen mukaan. Padon käytössä olennaista on minimivirtaaman säilyttäminen, mikä aiheuttaa erityistä vedenkorkeuden seurantatarvetta ja myös vesitilanteen ennakointia. Sekä taimenelle että raakulle on tärkeää uoman riittävä virtaama ja erityisesti minimivirtaama kuivina aikoina, jonka ylläpito nykyisin on ollut vaikeaa.

Hankkeen tavoitteena on:

1. Poistaa vaelluseste eli betonipato ja korvata se luonnonmukaisella pohjapadolla
    
2. Säilyttää riittävä minimivirtaama Turkimusojassa
    
3. Ei olennaisesti muuttaa Järvenkylänjärven vedenkorkeuksia

Patohanke on laitettu aluille osana Kolmen helmen joet -hanketta. Hankkeesta on jo tehty suunnitelma (Ympäristötekniikan insinööritoimisto Jami Aho, 21.9.2020), jolle kuitenkin on päivitystarve (tavoitteena vieläkin luonnonmukaisempi vaihtoehto padolle).

Suunnittelulle on asetettu seuraavat reunaehdot:

1. Padon tulee olla luonnonmukainen kynnys
    
2. Padon tulee toteuttaa tavoitteelliset vedenkorkeudet ja virtaamat ilman säätötarvetta
    
3. Padon on oltava kalalle kulkukelpoinen
    
4. Järven vedenkorkeuksien ja erityisesti keskivedenkorkeus ei saa olennaisesti muuttua
    
5. Minimijuoksutus tulee olla vähintään 5 l/s ja keskimääräinen minimijuoksutus 15 l/s
    
6. Pato ei saa aiheuttaa tulvavirtaamien kasvua

Vesilain mukainen luvan tarve

Hanke eli pohjapadon rakentaminen ja säännöstelyn lopettaminen tarvitsee vesilain mukaisen luvan. Luvan tarve määräytyy vesilain 3 luvun 2 ja 3 §:n perusteella.

Seuraavat toimenpiteet

• Suunnitelman päivitys: mm. luonnonmukaisen vaihtoehdon pohdinta, kustannuksien päivittäminen, huoltovapauden huomioinen, seurannan suunnittelu.
   
• Hankevastaavaksi ehdotetaan Hämeenkyrön kuntaa. LIFE Revives -hanke antaa tälle taloudelliset mahdollisuudet. Hankevastaava hakee vesilain mukaisen luvan AVI:sta.
   
  • Lupahakemus tehdään, kun suunnitelma on päivitetty.
     
  • Lupakäsittelyssä kestää arviolta 1–1,5 vuotta, minkä jälkeen itse hanke päästään toteuttamaan.

Kustannusarviot

Vuoden 2020 suunnitelmassa on arvioitu, että kustannukset olisivat yhteensä 18 000 € koostuen rakentamisesta (n. 4750 €), lupapäätöksestä (n. 6000 €), kilpailutuksesta, valvonnasta yms. (n. 2000 €) ja tarkkailusta (n. 5000 €). Kustannuksia tulisi myös suunnitelman päivittämisestä. Suunnitelman päivityksen mukana saadaan päivitetty kustannusarvio. Rahoitus voitaisiin kattaa LIFE Revives hankkeen rahoituksesta, jota kunnalle on myönnetty 20 000 €.

Hankerahoitusta on suunniteltu käytettävän myös uuden luonnonsuojelualueen perustamiseen Turkimusojan läheisyyteen, mikä tulee huomioida rahoituksen riittävyydessä (on arvioitu, että luonnonsuojelualueen konsultoinnin kustannukset ovat noin 1470 € (ALV 0 %)).

Hankerahoitus myönnetään todellisille kustannuksille, jotka raportoidaan Pirkanmaan ELY-keskukselle vuosittain.

Päätöksen perustelut

Hallintosäännön 113 §:n mukaan elinympäristölautakunnan lupajaosto päättää ratkaisuvaltaansa kuuluvat liitteessä mainitut erityislainsäädännön asiat ja luvat

Päätösehdotus

Esittelijä

Elinympäristölautakunnan lupajaosto hyväksyy hankkeen ja valtuuttaa ympäristötarkastajan hakemaan vesilain mukaista lupaa Luusuanpadon kunnostukseen, kun suunnitelman päivitys on tehty.

Sovellettavat oikeusohjeet

Vesilaki (587/2011): 3 luku 2 §

Päätös

Hyväksyttiin.